Liiketiloja vapaina

Muuttaessamme pari vuotta sitten vanhaan Herttoniemeen, ihastuin oitis meidän lähiostariin - pikkuriikkiseen Erätoriin ja sitä ympäröivien talojen kivijalkaliiketiloihin. Osa näistä kivijalkaliikkeistä on muutettu asunnoiksi isompien remonttien ja uudistusten yhteydessä, mutta moni tila seisoo myös tyhjillään ja on tehnyt sitä pitkään.

Hiihtomäentien ja Erätorin kulmaa ohittaessa, tulen aina tarkastaneeksi, jos siinä jo näkyisi merkkejä ison liiketilan elävöitymisestä. Iso liiketila on ollut tyhjillään ties kuinka pitkään - ainakin siitä asti, kun itse muutimme tänne. Viime vuonna tila jaettiin kahteen, ja sen oikeaan kulmaan ilmestyi lappu, jonka mukaan Hiihtomäentien puoleiseen tilaan avattaisiin luomu- ja kasvisruokaan keskittyvä kahvila. Vasemmalla puolen kulmalikettä avasi ovensa pieni ja sympaattinen kukkakauppa, jota pyöritti ulkomaalaistaustainen pariskunta.

Kokeilijoista uusiin yrittäjiin

Innostus siitä, että lähialueen palvelut ja erikoistarjonta laajeni, loppui kuitenkin lyhyeen. Aina, kun tarvittiin kukkia, suuntasin uuteen Kukkaseen ja sain sydämellistä palvelua. Liike oli auki kaikkina viikon päivinä, mutta näin harvemmin siellä asiakkaita. Toisaalta yrittäjilläkin tuntui olevan vähän aikaa tai osaamista keskittyä liikkeensä markkinointiin tai tunnettavuuden lisäämiseen. Vuorovaikutus verkossa, jonka kautta tunnettavuus lisääntyy, vaatii aktiivisuutta, keskustelua ja laadukasta, kiinnostavaa sisältöä, jonka tuottaminen voi olla hankalaa kantasuomalaisillekin. Kivijalkaliikkeen pyörittäminen taas sitoo yrittäjää olemaan paikalla liikkeessä mahdollisimman paljon asiakkaita varten, ja tässä tapauksessa yrittäjät tuntuivat olevan paikalla koko ajan. Missä vaiheessa he olisivat voineet verkostoitua tai saada brändinsä kehittämiseen apua?

Harmitti yrittäjien ja vanhan Hertsikan puolesta - tällaisia liikkeitähän tänne kaivattaisiin. Vaikka metroaseman viereisten supermarkettien ja lähi-Alepankin valikoima on erittäin laaja, on pienten kivijalkaliikkeiden tuoma tunnelma ihan oma juttunsa kylämaisessa kaupunginosassa. Erätori on kuulemma stadin vanhin ostari ja joskus ostarilla on ollut elokuvateatterikin.

Kukkakauppiaden luovutetttua, aloin odottaa uuden kahvilan aukeamista. Olisi jo aikakin saada vaihtoehtoja noille muutamalle kulmabaarille, joita kotikadulla on. Kahvilan ikkunaa koristi lappu: "avaamme kesäkuussa". Jaetun liiketilan toiseen siipeen ilmestyi kylmäkaappeja ja ilmoitus, jonka mukaan uuden kalakaupan toiminta alkaisi niinikään kesälllä. Tähän päivään mennessä kumpaakaan puotia ei ole kuitenkaan avattu, ja monet muutkin tilat ovat vielä tyhjiä. Kahvilan Facebook-sivulla lukee, että se avaa alkuvuodesta 2017, mutta koskaan en ole nähnyt ketään valmistelemassa liiketilaa käyttöön tai muitakaan elon merkkejä. Toisella puolella näyttäisi olevan uusi jääkaappi, vai kuvittelenko vain? 

erätori.jpg

Erätori S-marketin aikaan. Onhan tässä vähän toritunnelmaa, eikö? Kuva: Helsingin Kaupunginmuseo.

Kaikki yrittäjät verkostoitukaa!

Onneksi joku uskaltaa yittää. Viime keväänä Hiihtomäentien päähän ilmestyi toivonpilkahdus, kun joogaa, tanssia ja kehonhuoltoa tarjoava Keholataamo (http://www.keholataamo.fi/), avautui. Mietin, että luomu-tuotteita ja kasvisruokaa myyvä kahvilahan sopisi täydellisesti jooga- ja tanssisalin naapuriin, ja nämä kaksikin yritystä toisivat jo mukanaan kivaa hypeä, jonka myötä muutkin yrittäjät kenties saisivat tuulta purjeisiinsa. 

Alueen ikärakenteen ja se asukkaiden luulisi myös tukevan kyläyhteisön kehittymistä - yhteisöllisyys on juuri se juttu, josta eniten pidän näillä kulmilla. On pihakirppistä, ruokaosuuskuntaa, viljelypalstaa, Block Partya, kyläjuhlaa, Herttoniemen äitejä ym. Tuntemani lapsiperheet käyttävät mieluiten lähipalveluja, ja takaisin itään muuttaneet Kallio- ja muut kantakaupungissa nuoren aikuisuutensa viettäneet paluumuuttajat ovat myös tottuneet kivijalkaliikkeiden- ja kahviloiden erityistarjontaan ja niiden tukemiseen.

Erä"torista" kun puhutaan, näenkin mielessäni visoita, joissa ulos voi lähteä vaikka jogamatto ja ostoskori kainalossa, kiertää lähiostarin ja tulla kotiin päivän liikunnat ja ostokset hoidettuna. Torikeskittymää ympäröivät pienet liikeet voisivat tukea toisiaan esim. mainostamalla ja hyödyntäen toistensa tuotteita ja palveluita myös oravannahkakauppa-ajatuksella. Give some, get some - kukaan ei häviä hyvässä hengessä tehdystä yhteistyöstä.

Ehkä ajatus vaikuttaa utopistiselta ja idealistiselta, mutta se ei suinkaan ole mahdoton. Suomalaisia parjataan usein turhaan kateelliseksi kansaksi. Omassa lähipiirissäni ei ainakaan autoja vertailla, mutta sen sijaan kannustutetaan kaveria ja hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan myös heidän osaamistaan. Verkostot ja niiden laajeneminen erinäisten yhteistyöprojektien myötä hyödyntää kaikkia ketjun osallisia - toisinaan saatu hyöty itselle tosin näkyy vasta ajan kanssa, eikä palveluita kannatakaan jakaa pelkästään vastapalveluksen toivossa. Kuitenkin tiedon ja osaamisen jakaminen lisää mahdollisuuksia tavata ihmisiä, joita pelkästään "omaa juttuaan" tehdessä jäisi helposti ilman.

Mallia naisyrittäjiltä

Facebookissa aktiviisessa Naisyrittäjät-ryhmässä olen törmännyt paljonkin tämäntyyppiseen auttamiseen, joka parhaimillaan on täysin pyytetöntä. Yrittäjät kommentoivat esim. toistensa kotisivuja, blogeja ja tuotteita, arvioivat ja vertailevat hintoja ja toimintatapoja sekä jakavat tarinoita siitä, miten he itse ovat menestyneet tai kehittäneet liikeidoitaan. Varsinkin nuoria ja aloittelevia yrittäjiä kohtaan meininki on ihan omaa luokkaansa - monet naisista huutelivat sivustolla kilpaa, miten voisivat auttaa nuorta yrittäjää, joka oli muokkaamassa sairauskuluja kattaakseen aloittamastaan kakkubisneksestä ihan oikeaa yritystä heti, kun täyttää 18 vuotta. Yksi naisista halusi tehdä kotisivut, toinen ottaa kuvat, yksi tehdä brändityötä jne. Ihmeellisesti aikaa tuntuu löytyvän muiden auttamiseen omankin kiireisen työn ohella, kun vaan tiedostetaan, että se apu on tervetullutta ja että sitä ilman toisen yrityksellä on vaikeat lähtökohdat digimaailman kilpailussa.

Kun on kiireinen omassa työssään, joka usein myös sitoo fyysisesti työpaikalle, on hienoa, että nykyään verkostoitua voi muuallakin kuin Slushissa tai muilla messuilla, joissa esim. pienyrittäjän voi olla vaikea kohdistaa fokusta niihin toimijoihin, joiden kanssa hän voisi tehdä yhteistyötä. Samalla esim. käsityöläisen kynnys mennä esim. teknologiaa painottaville messuille tai tapahtumiin. Naisyrittäjät ei varmaan ole ainoa verkosto laatuaan, mutta erittäin laaja se on. Kun jäseniä on isojen yrityksien johtajista toiminimellään itseään työllistäviin tai osa-aikaisiin yrittäjiin, on keskustelu laajaa, ja monia näkökulmia tulee esiin arkisiinkin pulmiin. Samalla kanava on mitä mainioin uusien mielenkiintoisten yritysten ja brändien bongaamiseen - naisten esitellessä tuotteitaan ja palveluitaan, sieltä voi löytää juuri itselleen sopivan toimittajan tai jopa business-kumppanin.  

Haveilemisesta, avun pyytämisestä ja muiden auttamisesta 

Apua voi kuitenkin saada vain, kun sitä pyytää. Vastaavaa auttamista ja tukemista olisi hienoa nähdä myös kuluttajilta yrittäjiä päin. Emme voi saada parempia, monipuolisempia tai laadukkaampia palveluita tai tuotteita, jos emme ole niistä valmiita maksamaan. Vaikka Alepasta saa esim. ihan kivoja tulppaaneja, olisihan se kuitenkin siistimpää tukea yritystä, joka elää sillä, että joku niitä kukkia käy ostamassa. Samalla paikasta ja palvelusta on helppo vinkata kaverillekin.

Välillä kuulee kitinää siitä, että palveluja viedään verkkoon ja että erityistavaraa pitää tilata rapakon takaa. Kuitenkin juuri kivijalkayrityksiin ihmisillä sitten tuntuu olevan jonkinlainen kynnys mennä - ikään kuin pelättäsiin, että joku tulee vaikka palvelemaan tai myymään jotain. Aikamoinen paradoksi.

Joidenkin kaupunkikaavojen mukaan Erätori mahdollisesti puretaan. Siihen mennessä jatkan itse liiketilojen ihailemista, niissä toimivien yrittäjien tukemista ja haaveilemista omasta liikkeestä, vaikka toiminimi on nyt juuri jäähyllä. Ehkä siihen mennessä, kun avaisin oman putiikkini, olen löytänyt tasapainon digi- ja livetoiminnan välillä - ainakin apua kokonaisuuden luomiseen näyttäisi olevan tarjolla. Toinen edellytys onnistumiseen on kyläyhteisössä normaali toimintatapa; lähellä asiointi, ja niiden palveluiden käyttäminen, jotka pitävät omat kulmat eläväisinä.

yrittäjyys.jpg

Millaisena sinä näkisit oman lähiympäristösi? Miten voit itse vaikuttaa sen kehitykseen?

Leena, "Mimmi"