Uusi blogialusta

Tässä sitä taas ollaan - blogialustan ääressä miettimässä, haluanko todella avata julkisen ajatushautomon (taas).

Kuten edelliselläkin kerralla, kaiken takana on opiskelu, ja tällä kertaa kurssiin "Digiajan työelämä" liittyvä opintotehtävä. Tehtävänanto piti sisällään oman verkkominän tarkastelua ja SoMe-käyttäytymisen tutkimista, sekä uuteen SoMe-alustaan tutustumista. Pohdin pitkään itselleni luonnollista alustaa mahdollisiin ulostuloihin, ja totesin Twitterin tuntuvan itselleni epäajankohtaiselta (sekä tutulta), kuvapankkien liian "helpoilta" ja uusien sovellusten vievän liikaa muistia puhelimestani. Niinpä olen taas uuteen sisällönhallintajärjestelmään ja kirjoittamassa.

Täytyy sanoa, että kirjoittaminen on kyllä käynyt aiemminkin mielessäni. Alkuun pohdin sitä ikään kuin omaksikin ilokseni sekä uuden elämänvaiheeni dokumentoimiseen. Aikaisemmassa blogissani aihevalinnat liittyivät senhetkisiin opintoihini ja projekteihini, mutta innostus loppui, kun valmistuin ja menin töihin. Arkeni täyttyi asiakastapaamisista, complaincesta ja tilanteista, joita en voinut jakaa julkisesti. Myös oman elämän laajempi jakaminen tuntui silloin liian henkilökohtaiselta.

Äityslomalaisen työminä

Äitiyslomalaisena mietin, millainen minun "työminäni" tällä hetkellä on. Sehän on tauolla. Tajusin kuitenkin, että se kuva, mikä työmaailmassa aktiivisesti toimivilla henkilöillä usein on vanhempainvapaasta on vääristynyt.

Usein ajatellaan, että arki on vain vaipanvaihtoa ja höösäämistä, mutta itse taas olen huomannut esimerkiksi, kuinka olen tuplannut muutenkin tehokasta ajankäyttöäni lyhyen ajan sisällä, ja kuinka kärsivällisyyteni on ihan eri luokkaa kuin ennemmin jo nyt, vaikka äitiyttä on jatkunut vain seitsemän viikkoa. Äitiyslomaa ei pitäisi pelätä uran kannalta "vaarallisena" aikana - päinvastoin, se tulisi nähdä aikana, joka kehittää mm. organisaatio-, neuvottelu- ja yhteistyötaitoja. Kuten organisaatiossa yleistyvä työnkierto, myös vanhemmuus antaa meille mahdollisuuden harjoittaa monenlaisia jatkuvasti uusiutuvia rooleja. Se laajentaa vastuuta työpaikalta kotiin ja pakottaa hyväksymään tilanteet "tarpeeksi hyvinä". Tiiminäkökulmasta kyky vastaanottaa apua, nöyryys ja kiitollisuus uuden edessä sekä kyky jakaa työtä lisää voimavaroja. Vaikken ehkä ehdi mukaan oppimaan jokaista uutta sovellusta töissä, uskallan väittää kerääväni tällä "vapaalla" vähintäänkin yhtä arvokkaita kokemuksia ja monipuolista osaamista. Organisaatiot - älkää väheksykö äitien (tai isien) osaamista!

Kauniimpi kuin koskaan!

"Kauniimpi kuin koskaan" viittaakin niihin tunteisiin ja asioihin, joita olen itse oppinut ja opetellut viimeaikoina, ja toivon voivani jakaa tätä kautta. Ajatus pitää sisällään hyväksyntää siitä, ettei kaikkeen voi vaikuttaa, eikä kaikki ole valmista. Samalla korostuu itsensä hyväksyminen ja itseen ja ympäristöön liittyvien positiivisten ajatusten aktiivinen harjoittaminen. Rohkeus, jota välillä joutuu treenaamaan, sekä uusien haasteiden vastaanottamnen ja niihin liittyvien epävarmuuksien kanssa eläminen. Mahdollisuuksien näkeminen, vaikka aivot viestisivät esteistä. Maailma näyttäytyy nyt kauniimpana kuin koskaan.

Parhaat jutut tulevat vastaan ehkä niin, ettei niitä suunnittele liikaa, mutta väylä pidetään niille auki. Tutkitaan siis kunnolla, mutta rauhassa! Hyvät jutut on sitäpaitsi tehty jaettaviksi. Siksi blogi.

Pian lisää juttuja! 

Puss & kram, Leena "Mimmi"

Itsensä hyväksymisen määritelmä. Joskus käsitteet on helpompi ymmärtää kuin niiden toteuttaminen. Treenaaminen jatkuu ;) Kuvan alkuperä ja vihjeitä itsehyväksyntään: http://www.copewithlife.ca/change/steps-to-self-acceptance/