Tanssista joogaan
Toissa viikolla kerroin, kuinka päädyin ikään kuin vahingossa lenkille, kun huomasin yhtäkkiä, että kroppani kykeni vihdoin sellaiseen, johon se ei ole pitkään aikaan taipunut, eikä ole voinutkaan taipua. Olo oli eufoorinen, ja päätin siltä seisomalta, että alan olla valmis ottamaan kehoni takaisin haltuuni. Nyt en puhu mistään alkuvuoden dieettijutuista, vaan siitä kokonaisvaltaisesti hyvästä fiiliksestä, kun on mahdollista taas tehdä asioita, joista todella nauttii.
Kaikki, jotka tuntevat minut tietävät, että tanssi on aina ollut minulle se ykkösjuttu - paljon enemmän kuin pelkkä harrastus tai liikuntamuoto. Pitkään luulin, etten koskaan voisi saavuttaa millään muulla liikuntamuodolla samanlaisia itseni ylittämisen ja voimaantumisen tunteita kuin tanssiessa. Kilpailu ja esiintyminen vaatii kuitenkin arjen aikatauluttamista ja vapaa-ajan suunnittelua. Kun tanssit, tanssit kunnolla.
Kehon ja mielen oivalluksia
Joitain vuosia sitten huomasin, että kaipasin yhä enemmän rauhoittavia, maadoittavia ja lempeitä tapoja palautua arjen keskellä. Jooga nousi tanssin oheen tärkeimmäksi kanavaksi kehon rajojen ja itseni tutkimiseen. Erityisesti se oli ihanaa, että jooga ei vaadi peilejä, suuria tiloja, makeita asuja tai kilpailuja. Kun maton levittää jalkojen alle, tila rauhittumiseen ja liikuntaan on valmiina, eikä itseään tarvitse verrata keneenkään muuhun. Maton ulkopuoliset asiat jäävät sen ulkopuolelle.
Viikko sitten uskaltauduin pitkästä aikaa taas ohjatulle tunnille. Satuin vielä löytämään ohjaajan, jonka edustamaan suuntaukseen ihastuin viime joogafestivaaleilla. Babtiste Yogan idea on vahvistaa harjoituksen kautta keskittymistä ja oivalluksia, joita tarvitaan elämän eri osa-alueilla ja omien tavoitteiden saavuttamiseen. Harjoitus koostuu fyysisestä treenistä, hengitysharjoituksista, meditaatiosta sekä itsetutkiskelusta ja kannustaa mm. intohimojen ja luovuuden toteuttamiseen, uusien mahdollisuuksien löytämiseen ja näkemiseen sekä itsevarmuuden parantamiseen.
Tiesin tulleeni oikeaan paikkaan jo tunnin alussa tehtävien hengistysharjoitusten aikana. Ihmeellistä, miten yksinkertaisesti hengitämällä sisään ja ulos kroppa lämpenee ja mieli rauhoittuu. Joka kerta, kun harjoitukseen syventyy ja keskittyy, siitä saa samantyyppisen ahaa-elämyksen. Lisäksi kummastelin, kuinka kroppa on kykenevä muistamaan erilaisia liikkeitä ja aktivoi kuin itsestään niissä tarvittavia lihaksia. Ohjaaja muistutti meitä siitä, kuinka joogassa altistamme itsemme epämukavuudelle ja toisinaan käännämme koko maailman tietoisesti ylösalaisin. Huomatessani voivani tehdä haastavampiakin liikkeitä ilman kipua, olo oli melkein riehakas. Ylitin odotukseni ja lauantaina sovin mieheni kanssa aamupäivän "vapaaksi", jotta pääsisin taas harjoittelemaan.
Rakkaudella itseä kohtaan
Lauantain harjoitus aloitettiin muistuttamalla itseämme siitä, kuinka jokainen päivä on joogassa erilainen - edes itsensä kanssa ei pidä kilpailla ja harjoitus tulee tehdä aina sen hetken kykyjen mukaan. Tämän kun aina muistaisi. Onneksi ohjaaja oli perusteellinen ja korjasi yli-innokasta paluujoogaajaa. Kannattaa tehdä rauhassa vähemmän, jotta pidemmällä tähtäimellä voi tehdä enemmän. "How you do anything, is how you do everything".
Harjoituksen ja loppurentoutumisen jälkeen ohjaaja laittoi soimaan Robbie Williamsin I love my lifen - ihana tapa lopettaa tunti, ja paketoida sen aikana koetut tunteet mukaamme kotimatkalle.
"I love my life. I am wonderful, I am beautiful, I am free.
I love my life, I am powerful, I am magical, I am me".
Uuden viikon alkaessa harmahtavana, kannattaa kuunnella ja fiilistellä.
Hyvää energiaa täytyy joskus houkutella esiin. Itseäni matto odottaa taas illalla.
Leena "Mimmi"
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.